Alue- ja kun­ta­vaa­li­tee­sit

Vasemmistonaisten alue- ja kuntavaaliteesit 2025

Vasemmistonaisten alue- ja kuntavaaliteesit tarjoavat vasemmistofeministisiä ratkaisuja siihen, miten kunnat ja hyvinvointialueet voivat tehdä politiikkaa, joka edistää tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta sekä naisten oikeuksia. 

Teeseissä esitetään toimenpiteitä, joilla kuntien ja hyvinvointialueiden päättäjät tekevät kunnasta tai alueesta entistä paremman paikan elää kaikille.

Sisällys

Kuntavaalit

1. Varhaiskasvatus
2. Perusopetus ja toinen aste
3. Kulttuuri, sivistys ja liikunta
4. Kunnat työnantajana
5. Feministinen kuntatalous sekä kaupunki- ja kuntasuunnittelu
6. Feministinen päätöksenteko

Aluevaalit

1. Sosiaali- ja terveyspalveluiden parantaminen
2. Naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan kitkeminen
3. Gynekologiset palvelut
4. Mielenterveyspalvelut
5. Hyvinvointialueet työnantajana
6. Omaishoito
7. Ikääntyneiden palvelut
8. Perheiden palvelut

Kuntavaalit

1. Varhaiskasvatus

Vasemmistonaisten tavoitteiden mukaisessa kunnassa varhaiskasvatus tarjoaa lapselle turvallisen ja hyvän kasvuympäristön, jossa lapset huomioidaan yksilöllisesti, henkilökuntaa on riittävästi ja sekä lapset että varhaiskasvatuksen ammattilaiset voivat hyvin.

• Varhaiskasvatuksen tulee vastata erilaisten perheiden erilaisiin tarpeisiin. Sen on huomioitava esim. vuorotyö ja niin sanotut epätyypilliset työajat.
• Ryhmäkokojen tulee olla tarpeeksi pieniä ja henkilökuntaa tulee olla riittävästi.
• Varhaiskasvatuksen tulee olla maksutonta.
• Lasten tulee saada tarvitsemansa tuki oikea-aikaisesti.
• Hyvät työskentelyolosuhteet, oikeudenmukainen palkkaus sekä henkilökunnan hyvinvointi ovat hyvän ja laadukkaan varhaiskasvatuksen edellytykset.
• Palkkaus on tasa-arvokysymys. Kuntien rooli palkkaoikeudenmukaisuuden edistäjänä korostuu vientivetoisen palkkamallin myötä. Työntekijöille tulee antaa myös erilaisia etuja, kuten maksuton lounas työpäivän aikana.
• Pätevän henkilökunnan saamiseen tulee panostaa. Aloituspaikkoja tulee lisätä ja miehiä kannustaa alalle.
• Työntekijöille tulee tarjota sukupuolisensitiivisen varhaiskasvatuksen täydennyskoulutusta. Sukupuolisensitiivisen kasvatuksen tulee olla normi kaikessa varhaiskasvatuksessa.
• Tunnetaitokasvatukseen tulee panostaa ja sitä tulee edelleen kehittää.
• Antirasistinen sekä yhdenvertaisuuskasvatus keskiöön. Kuntien on jatkettava toiminnallisten yhdenvertaisuussuunnitelmien tekoa, vaikka laki ei sitä enää vaadikaan.
• Feminististä kuntasuunnittelua hyödynnettävä päiväkotien sijaintien suunnittelussa.
• Kotihoidontuen kuntalisä ei saa olla säästötoimi varhaiskasvatuksesta.

2. Perusopetus ja toinen aste

Perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen tulee tarjota turvallinen ja tasa-arvoa edistävä oppimisympäristö lapsille ja nuorille sekä hyvät työskentelyolosuhteet ja palkkaus koulujen henkilökunnalle.

• Luokkakokojen tulee olla riittävän pienet ja lähikoulun on sijaittava riittävän lähellä.
• Koulukyydit ja oikeus koulumatkatukeen mahdollistettava vuoroasuvalle lapselle molemmista kodeista.
• Erityisesti oppilaanohjauksessa tarvitaan sukupuolisensitiivisyyttä sekä intersektionaalista otetta, jotta oppilaita ei ohjata tiettyyn suuntaan heidän luokkataustansa tai etnisen taustansa takia. Sivistystoimella on vastuu siitä, ettei oppilaita ohjata stereotyyppisiin valintoihin.
• Avustaja- ja erityisopettajaresurssit kuntoon. Erityistä tukea tarvitsevien lapsien perheille tukea kodin ja koulun yhteistyöllä.
• Iltapäivätoiminta turvattava kaikkialla Suomessa kaikille 1–2 luokkaisille. Iltapäivätoimintaa laajennettava kolmasluokkaisille erityisestä syystä esim. erityisen tuen tarpeesta tai perhetilanteesta johtuen.
• Sekä peruskouluissa että toisella asteella tulee lisätä sukupuolisensitiivistä täydennyskoulutusta opettajille ja muille oppilaiden kanssa työskenteleville.
• Luokkien ryhmäytymiseen, tunnetaitoihin sekä muiden kunnioittamiseen panostettava. Kiusaamisen ehkäisy ja kiusaamiseen sekä kouluissa tapahtuvaan häirintään ja väkivaltaan puuttuminen tarvitsee konkreettisia toimenpiteitä.
• Seksuaalikasvatusta tulee vahvistaa kaikilla oppiasteilla. Kasvatuksessa tulee ehkäisytietouden lisäksi painottaa suostumuksen ja nautinnon merkitystä sekä oman ja muiden itsemääräämisoikeuden tunnistamista. Seksuaalikasvatuksessa tulee huomioida sukupuolen, suhteiden ja seksuaalisuuden moninaisuus. Kasvatuksessa tulee olla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvan syrjinnän ja vihan vastainen ote.
• Seurusteluväkivaltaan tarvitaan ratkaisuja. Matalan kynnyksen palveluita seurusteluväkivaltaa kokeneille sekä keskusteluapua tarjottava niin fyysisenä kuin sosiaalisen median kautta. Koulujen tehtävä yhteistyötä nuorisotoimen kanssa.
• Koulujen ja oppilaitosten tilojen oltava esteettömiä, tilojen muokkaamisen on oltava mahdollisuus oppilaiden tarpeiden mukaan.
• Pienet koululaiset tarvitsevat hoitojärjestelyjä kesän ajaksi, järjestettäessä huomioitava myös vanhempien vuorotyö. Tämä toteutettava yhteistyössä varhaiskasvatuksen kanssa.
• Koulujen kesälomien aikaiset leikkipuistoruokailut kaikkialle maahan.

3. Kulttuuri, sivistys ja liikunta

Kulttuuri, sivistys ja mielekäs liikunta ovat ihmisten perusoikeuksia. Kulttuurin, sivistyksen ja liikunnan tarjonnan oltava mahdollisimman monipuolista ja eri väestöryhmien tarpeet huomioivaa. Kaikki ihmiset huomioiva ja antirasistinen ote kulttuuri-, sivistys- ja liikuntapalveluiden tarjoamiseen.

• Kulttuurin arvo hyvinvoinnille ja paikkakunnan elinvoimalle on tunnustettava ja tunnistettava. Teattereiden, orkestereiden ja museoiden sekä kirjastojen rahoitus on turvattava. Kulttuurin ammattilaisten työskentely- ja toimintaedellytykset on turvattava.
• Edulliset liikuntamahdollisuudet kuntalaisille taattava. Tavoitteellinen harrastaminen mahdollistettava halukkaille tulotasosta riippumatta.
• Ihmisten harrastustoimintaa eli kolmannen sektorin ja vapaan sivistystyön toimintaa tuettava. Kuntien on turvattava paikallisten järjestöjen toimintaedellytykset.
• Tyttöjen liikunnan tukeminen ja tyttöjen suosimien lajien tasavertainen tukeminen otettava huomioon esimerkiksi liikuntavuorojen jakamisessa.
• Kuntien tulee selvittää harrastusmuotojen yhdenvertainen rahoitus.
• Naiserityisiä uimavuoroja tulee tarjota tarpeen mukaan.
• Ennaltaehkäisevät kulttuuripalvelut hyvinvointia parantamassa. Kulttuuri tukemaan hyvinvointia.

4. Kunnat työnantajana

Kuntien on työnantajina kannettava vastuunsa tasa-arvon edistämisestä esimerkiksi edistämällä palkkatasa-arvoa ja hyviä työskentelyolosuhteita.

• Palvelut tuotettava lähtökohtaisesti kunnan omana toimintana.
• Palkkatuki- ja työkokeilupaikkoja oltava niitä tarvitseville.
• Yhdenvertaisuuden lisäämiseksi otettava käyttöön anonyymi rekrytointi, kielitaitovaatimuksista joustettava mahdollisuuksien mukaan ruotsinkieliset ja saamenkieliset palvelut turvaten.
• Naisvaltaisten alojen palkkoja parannettava esimerkiksi erillisten palkkaohjelmien avulla. Naisvaltaisia aloja ei saa nähdä leikkauskohteena vaan palkkatasa-arvoa on vahvistettava.
• Määräaikaisten työsuhteiden ketjuttaminen lopetettava. Pätevyysvaatimuksista pidettävä kiinni ja niillä ei saa kikkailla.
• Työhyvinvointiin panostettava ja työntekijöiden mielipiteitä kuunneltava työhyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä.
• Työelämän joustavuus ja erilliset tasa-arvosuunnitelmat, jotka eivät sisälly henkilöstösuunnitelmaan, ovat tärkeitä.
• Ammatillisen koulutuksen työntekijöiden lisäkoulutus. Aikuiskoulutusta ja jatkokoulutusta tuettava.

5. Feministinen kuntatalous sekä kaupunki- ja kuntasuunnittelu

Kuntien taloussuunnittelulla sekä yhdyskuntasuunnittelulla voidaan edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.

• Sukupuolitietoinen budjetointi sekä sukupuolivaikutusten arviointi keskiöön tehdessä kuntien taloussuunnittelua. Lisäksi on feministinen kysymys arvioida budjetin vaikutus lapsiin ja lapsiperheisiin.
• Osallistavan budjetoinnin kautta on mahdollista toteuttaa feminististä kuntapolitiikkaa. Ensin kerätään ideat, sitten kohdennetaan rahoitus.
• Julkisten palveluiden riittävän rahoituksen turvaaminen on ensiarvoisen tärkeää.
• Eri ryhmät kuten vammais-, perhe- ja vanhusneuvostot otettava mukaan yhdyskuntarakenteen suunnitteluun. Feministinen näkökulma on otettava mukaan jo valmisteluvaiheessa.
• Feministinen auraus. Otettava huomioon kevyt liikenne, liikuntaesteiset sekä lastenrattaiden kanssa liikkujat. Pyöräteiden kuntoon panostettava kaikkina vuodenaikoina.
• Esteettömyys huomioitava laajasti esimerkiksi liikuntarajoitteisten, näkörajoitteisten ja lastenrattaiden kanssa liikkuvien tarpeet huomioitava. Huomioitava myös ympäristön aiheuttama aistiärsykekuormitus.
• Viihtyisät kaupunki- ja kuntakeskustat, joissa viheralueita ja varjoja.
• Leikkipuistojen huoltamiseen panostettava
• Julkinen liikenne on tasa-arvoteko. Panostettava raiteilla kulkevaan lähiliikenteeseen.
• Palvelujen sijoittuminen niin, että ne ovat ihmisille saavutettavia myös julkisella liikenteellä.
• Yhteisölliset palvelut. Päiväkotien ja vanhustenhoidon sijoittaminen samaan rakennukseen. Lähipalvelut tukevat yhteisöjä.

6. Feministinen päätöksenteko

Feministinen päätöksenteko on osallistavaa päätöksentekoa, jossa on turvallinen keskusteluilmapiiri ja epäasialliseen käytökseen sekä häirintään puututaan. Feministinen päätöksenteko on intersektionaalista ja se huomioi ihmisten väliset risteävät erot.

• Osallistavaa budjetointia laajennettava. Lisäksi käyttöön esimerkiksi asukaspaneelit, yleisötilaisuudet, avoimet kokoukset, kokousten vieminen lähiöihin tai kyliin.
• Henkilöstön ja nuorisovaltuutettujen edustus lautakuntiin. Nuorten edustajille maksettava myös kokouspalkkio.
• Turvallisemman tilan periaatteet käyttöön kaikessa kunnallisessa päätöksenteossa.
• Feminististä mentorointia, esimerkiksi teemoilla miten sukupuolisegregoitunutta kuntapäätöksentekoa puretaan tai miten pärjätä naisena päätöksenteon mieskeskeisillä paikoilla, kuten budjettineuvotteluissa.
• Selkeät kanavat häirinnän raportointiin.
• Politiikan ja perheen yhteensovittamisen mahdollistaminen, esimerkiksi maksettu lastenhoito kaikkien kunnallisten kokousten ajaksi yhdenvertaisesti koko maassa. Vauvat valtuustoihin! Inhimilliset kokousajat. Korvaus kokousten ajalta myös omaishoitajille.
• Päätösasiakirjat kirjoitettava selkeällä kielellä ja oltava avoimesti saatavilla.

Aluevaalit

1. Sosiaali- ja terveyspalveluiden parantaminen

Tasa-arvoisten ja yhdenvertaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen on hyvinvointialueiden perustehtävä. Sotepalveluiden järjestämisessä on huomioitava eri ihmisryhmien tarpeet ja palveluiden saavutettavuus. Palveluiden turvaamiseksi hyvinvointialueiden rahoituksesta on huolehdittava ja maakuntavero otettava käyttöön. Alijäämien kattamisvelvoitetta pidennettävä. Hyvinvointialueiden toiminnan rahoitus on tasa-arvokysymys.

• Maksuton ehkäisy taattava kaikkialla alle 25-vuotiaille.
• Vammaisille tulee taata riittävät ja saavutettavat palvelut heidän tarpeidensa mukaisesti.
• Transpolien resurssit tulee saada kuntoon ja niihin tarvitaan osaamista myös sukupuoleltaan ei-binäärien tarpeista.
• On varmistettava, että sosiaali- ja terveyspalveluiden hoitotakuu toteutuu.
• Sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasmaksuista tulee luopua erityisesti vähävaraisten osalta. Asiakasmaksujen perinnässä ei tule käyttää yksityisiä perintäyhtiöitä.
• Lastensuojelun resursseja tulee vahvistaa. Toteutettava julkisena palveluna, ei yksityisten voitontavoittelulle.
• Sosiaali- ja terveyspalveluissa tulee panostaa ennaltaehkäisyyn esimerkiksi mielenterveysongelmien kohdalla.
• Lapin ja muiden harvaan asuttujen alueiden jokaiseen kuntaan taattava minimissään oma sotekeskus. Palveluita oltava kattavasti saatavilla eri puolin Suomea.

2. Naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan kitkeminen

Yhteiskunnan tulee taata kaikille oikeus turvalliseen elinympäristöön. Naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan yleisyys rikkovat tätä oikeutta. Hyvinvointialueilla on merkittävä rooli väkivallan ehkäisemisessä ja uhrien auttamisessa.

• Mahdollisuus turvakotipaikkaan taattava kaikille, sukupuolesta riippumatta. Turvakotipaikkojen määrää lisättävä. Turvakotiverkon tulee olla kattava ja turvakotiin ei saa olla liian pitkä matka.
• On tarjottava matalan kynnyksen palveluita lähisuhdeväkivaltaa kokeneille. Ennaltaehkäisevää työtä lisättävä sekä kunniaan liittyvään kontrolliin ja väkivaltaan puututtava nykyistä tehokkaammin.
• Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunnan tietotaitoa parannettava lähisuhdeväkivallasta ja sen tunnistamisesta.
• Turvakotiajan jälkihuoltoon panostettava.
• Jokaiselle hyvinvointialueelle palkattava riittävästi työntekijöitä koordinoimaan lähisuhdeväkivallan vastaista työtä.
• Omia palveluita sateenkaariyhteisölle. Sateenkaari-ihmisiä koskeva lähisuhdeväkivalta tulee tunnistaa hyvinvointialueilla.
• Turvakotien jälkeiselle ajanjaksolle tukea asumiseen ja elämiseen sekä koko mahdollista perhettä tukien.
• Lähisuhdeväkivaltaa liittyvät työn raportointiin ja seurantaan panostettava.
• Tietoisuutta tyttöjen sukuelinten silpomisesta lisättävä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Ennaltaehkäisevää tietoa sukuelinten silpomisesta lisättävä kouluihin sekä lapsi- ja nuorisotyössä työskenteleville.

3. Gynekologiset palvelut

Gynekologipalvelut saavutettaviksi kaikille! Gynekologista osaamista terveysasemille.

• Vaihdevuosi- ja esivaihdevuosioireisiin perehtyneitä lääkäreitä saatava terveysasemille.
• Gynekologiset sairaudet ja oireilut, kuten kuukautishäiriöt tunnistettava, tutkittava ja hoidettava nykyistä paremmin.
• Raskauden aikaista neuvolaseurantaa parannettava. Vastaanottoajat pidemmiksi, jotta odottajilla aikaa tulla kohdatuiksi.
• Synnytysmatkat kohtuullisiksi tai jos se ei ole mahdollista, niin lasta odottaville perheille mahdollistettava majoitus synnytyspaikkakunnalla lasketun ajan lähellä.
• Raskauden aikainen työkyvyn aleneminen tunnistettava nykyistä paremmin.
• Sterilisaatioon ja vasektomiaan päästävä kaikilla hyvinvointialueilla ilman lääketieteellistä perustetta, omaan tahtoon perustuen.
• Hedelmöityshoidot taattava nykyistä laajemmin julkisella puolella. Hoidot taattava myös naispareille ja itsellisille naisille.
• Keskenmenojen jälkihoitoa parannettava. Tarjottava sosiaalipsykologista tukea tarvittaessa.

4. Mielenterveyspalvelut

Mielenterveyden haasteita ehkäistävä ennalta tukemalla ihmistä kokonaisuutena yhteiskunnan julkisilla palveluilla jo ennen ongelmien syntymistä.

• Varhaisen vaiheen matalan kynnyksen palveluita lisättävä.
• Ratkaisukeskeisen lyhytterapian saatavuutta lisättävä, mutta ilman, että se vaarantaa laajemman terapian saatavuutta ja hoidon jatkuvuutta.
• Hoidossa huomioitava myös potilaan läheiset ja erityisesti alaikäisten lasten mahdollinen avuntarve.
• Mielenterveyshaasteiden tunnistamisessa ja hoitamisessa kehitettävä sukupuolisensitiivistä kohtaamista.
• Naisten päihdeongelmien varhaista tunnistamista parannettava. Naiserityisiä päihdepalveluita tarpeen mukaan. Tarjottava esimerkiksi naiserityisiä asuntolapaikkoja.
• Tyttöjen ja naisten neuropsykiatristen häiriöiden tunnistamista kehitettävä.
• Avoimen dialogin malli otettava käyttöön mielenterveysongelmien hoidossa.

5. Hyvinvointialueet työnantajana

Hyvinvointialueet ovat merkittäviä naisten työnantaja. Hyvinvointialueella merkittävä rooli työelämän tasa-arvon edistäjänä. Hyvinvoivat työntekijät edistävät parhaiten myös asiakkaiden hyvinvointia.

• Työaikajoustot ja jatko- sekä lisäkoulutusmahdollisuus kaikille työntekijäryhmille. Niitä tuettava työaikajärjestelyin ja taloudellisesti.
• Palkkatasa-arvoa edistettävä esimerkiksi palkkaohjelmaa jatkamalla.
• Hyvinvointialueiden tulee olla joustavia ja perheystävällisiä työantajia.
• 6 tunnin työajan pilottikokeilu samalla palkalla.
• Työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia omaan työhönsä lisättävä. Mahdollisuudet suunnitella omaa työtään parantaa työhyvinvointia.

6. Omaishoito

Omaishoito on tasa-arvokysymys. Omaishoitajista valtaosa on naisia ja heistä iso osa tekee omaishoitoa vaativissa olosuhteissa oman palkkatyön ohella pienellä tai olemattomalla korvauksella. Kenenkään ei pidä joutua omaishoitajaksi pakotetusti. Yhteiskunnan hoivapalveluiden tulee olla kunnossa.

• Omaishoitajien riittävä taloudellinen tuki ja tuen jatkuvuus on turvattava. Palkkioiden tasoa on nostettava. Mahdollisuus vapaiden pitämiseen taattava kaikille omaishoitajille.
• Omaishoidon kriteerit yhdenmukaiseksi ja selkeiksi kaikkialla maassa. Hyvinvointialueiden on tiedotettava mahdollisuudesta hakea omaishoidontukea.
• Omaishoitajien terveydestä huolehtiminen ja hyvinvoinnin tukeminen esimerkiksi liikunta- ja/tai kulttuuriseteleillä.
• Päiväkeskustoimintaa omaishoidettaville oltava tarjolla joustavasti.
• Omaishoitajille saatava työn todellisuutta vastaavat sopimukset omaishoidosta.

7. Ikääntyneiden palvelut

Ikääntyneiden palveluiden laadukkuus on hyvinvointivaltion toimimisen edellytys. Geriatriaan erikoistunutta palvelua saatava kaikille sitä tarvitseville.

• Voitontavoittelu pois vanhustenhuollosta, palvelut järjestettävä julkisena.
• Palveluasumispaikkoja saatava nykyistä kattavammin.
• Alueille perustetaan seniorineuvoloita, jotka pitävät sisällään ennalta ehkäisevää toimintaa, säännölliset terveystarkastukset, sairaanhoitaja- ja lääkäripalvelut sekä palveluohjausta.
• Päiväkeskustoiminta ikääntyneille turvattava kaikkialla maassa.
• Kotihoidon työntekijöiden hyvinvoinnista ja eettisistä työskentelyolosuhteista huolehdittava ja riittävät resurssit kotihoitoon turvattava.
• Kotihoidossa ei tule pitää liian huonokuntoisia ikääntyneitä.
• Myös hyvinvoivat ikääntyneet tarvitsevat tukea esimerkiksi raskaimmissa kotitöissä. Luotava malleja, jossa ikääntyneet voivat hankkia apua kotiin kohtuulliseen hintaan.

8. Perheiden palvelut

Perheet tarvitsevat elämän eri vaiheissia erilaisia palveluita. Palveluissa tulee huomioida perheiden moninaisuus ja eri elämänvaiheiden erilaiset tarpeet.

• Matalankynnyksen kotiapua tarjottava kaikille sitä tarvitseville perheille myös huostaanoton aikana.
• Tukipalvelut taattava myös muille kuin ydinperheille, kuten yksinhuoltajille, sijoitetuille lapsille tai esimerkiksi vanhempiensa kanssa asuville perheellisille.
• Neuvolapalvelut ja kouluterveydenhuollon palvelut taattava kaikille ja kaikkialla maassa. Pilotoitava teini-ikäisten perheille neuvolapalveluita.
• Lastenvalvojien resurssit on saatava kuntoon. Lastenvalvojilla ja muilla perhepalveluiden työntekijöillä tulee olla riittävästi osaamista perheiden moninaisuudesta, kuten sateenkaariperheistä ja lasten vuoroasumisesta.
• Eroneuvontaa tulee olla tarjolla sitä tarvitseville perheellisille.